Pitkästä aikaa tuntuu, että ehkä jaksan jotain tehdä. Siis muutakin kuin töitä.

Elämä on ollut pelkkää työntekoa viimeisen parin vuoden ajan. Tuntuu, että en ole pystynyt lepäämään hetkeäkään. Jos joskus olen yrittänyt, niin olo on kuitenkin syyllinen, pitäisi tehdä töitä. Tämä on varmasti kotona työskentelyn huonoin puoli, työ on aina läsnä.

Puoli vuotta sitten tein rajun ratkaisun työrintamalla ja nyt tiedän, että joskus, ihan lähitulevaisuudessa, minulla on pieniä vapaahetkiä! Ja tänään on ensimmäinen sellainen.

Aamulla siivosin ompelunurkkaukseni ja kävin taputtelemassa ystävääni Ompelukonetta. Ihan vielä en siihen virtaa päälle laittanut. Täytyy makustella tätä hetkeä. En ole ommellut vuoteen. Ja se on minun intohimo. Mutta tänään vielä ajattelin ommella. En tiedä mitä. Jotain ihanaa kangasta. Ehkä jokin pieni pussukka tai laukku. Ymmärtääköhän kukaan, miten tärkeää ompeleminen on minulle?

Hyvä mieli.

Elämä on sittenkin ihanaa.